Vauvavapaata

Sunnuntai-iltapäivänä päästiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa nauttimaan kahdenkeskisestä, vauvavapaasta, ajasta. Anoppila saapui lapsenvahdiksi, ja myönnetään, että kyllä hieman hirvitti lähteä pois kotoa ja jättää poika muiden hoidettavaksi. Entä jos se karjuu koko ajan? Jollei suostu syömään? Jos tapahtuu jotain arvaamatonta?

Ei tapahtunut. Oltiin pois ehkä kaksi ja puoli tuntia, ja kotiin tullessa kommentti taisi olla, että mitä te jo nyt tulitte. Kaikki oli mennyt hyvin. Kaikki osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä. 

Kahdenkeskinen aika teki kyllä hyvää. Kävimme rauhassa syömässä lempiravintolassamme. Jopa yllättävän nopeasti osasin rentoutua nauttimaan hetkestä. Kauan himoitsemani vuohenjuusto -pasta maistui taivaalliselta, mutta tärkeintä, hetken aikaa saimme olla vain toistemme puolisot. Vauva-arjen keskellä helposti unohtuu mistä kaikki sai alkunsa. Kahdesta toistensa seurassa viihtyvästä ihmisestä. Helpottavaa huomata, että nuo ihmiset löytyvät edelleen äiti- ja isä -titteleiden takaa. Meillä oli mukavaa. 

Hetki oli ehdottomasti tarpeen. Muistutus miten hyvä meillä on olla yhdessä, vaikka arjen hulinassa usein tiuskitaan, valitetaan ja suututaan. Se on pinnallista. Syvemmällä ne tunteet ovat edelleen kohdallaan, enemmänkin. 

Toivottavasti päästään nauttimaan vastaavista irtiotoista toistekin. Meillä ei olla oltu yhtään niin hermostuneita.

Tästähän kaikessa on loppujen lopuksi kyse.