Meille, joilla on kaikki.

Loppuvuosi 2014

Nyt on ollut melkoista hiljaiseloa, mutta aika ja voimat on ollut vähissä, melkein lopussa. Allergiapyöritys pojan kanssa jatkuu jatkumistaan. Lääkärissä on juostu noin kerta viikkoon. Nyt Nutramigen on vaihtunut Neocateen ja ruoka-aine metsästykset jätettiin hetkeksi tauolle. Tuloksena rauhoittunut suolisto, ehkä ensimmäistä kertaa pojan kuuden kuukauden mittaisen elämän aikana. Seesteistä suolistoa taisi kestää pari viikkoa. Sitten tuli  vatsatauti ja Neocate Spoon kokeilu. Tasapaino järkkyi. Juuri kun piti ottaa bataatti kokeiluun. Nyt taas tasapainotellaan, jotta päästäisiin kokeilemaan uutta. Batatti odottaa jääkaapissa...mahtaakohan mennä huonoksi ennen kuin päästään siihen käsiksi.

Edellä mainitut asiat ovat valvottujen öiden lisäksi saaneet jaksamisen aika vähiin. Silti onnistuin puristamaan itsestäni Erityispedagogiikan perusteet esseen ajoissa. En oikein itsekään uskonut, että siinä kaiken keskellä onnistun, mutta taas todistin itselleni, että pystyy kun vaan tahtoo. Olo oli kevyt muutaman tunnin palautuksen jälkeen kunnes tutustuin seuraavan jakson tenttimateriaaliin...350 sivua luettavaa. Aika ok määrä, mutta ENGLANNIKSI?! Huh. Taas haastan itseäni. Katsotaan kuinka käy.

Viime vuoden lopusta ei ole paljoa muuta kerrottavaa. Edelleenkään äitiyslomalla oleminen ei ole haaveilemaani stressitöntä kotoilua, mutta tähänkin alkaa tottua. Nyt vuosi on jo vaihtunut ja tiedän tämänkin olevan täynnä haasteita ja muutoksia. Osaa odotan innolla, osaa pienoisella kauhulla. Uuden vuoden lupauksia en tee, sillä en ole kai koskaan kuullut niiden pitävän. Voisin kuitenkin yrittää ottaa rennommin. Asiat tapahtuvat kuitenkin.