torstai 27. marraskuuta 2014

Allergiaelämää vol. 3

Maissikin näyttää kaatuvan pojan ruokavaliosta. Ainoa sopivaksi luultu kiinteä. Takaisin lähtöruutuun...

Kolme viikkoa syötiin aikas laihaa maissipuuroa. Kahtena päivänä keitettiin pussin ohjeen mukaista ja lopputulos: kakkaa, puklua, hieman ihottumaa, peppu rikki, eilinen ilta oksentamista ja tänään itkuinen ja kipeän oloinen poika. Äitikin on kahta jälkimmäistä (paitsi poika). Tuntuu uskomattoman lannistavalta. Miten voi mennä näin? 
Noh, pelkällä korvikkeella jälleen. Menekki tuntuu vaan vähentyneen...

Tämä päivä menee sohvan nurkassa sylitellen. Kerätään taas sisua seuraaviin kokeiluihin. 


"Muristellaan murheenmurut,
sirpaleet ja sydänsurut
Litistetään lusikalla lyttyyn
- sitten pudotetaan lytyt pyttyyn"
                                 -Heli Pukki-

tiistai 25. marraskuuta 2014

Allergiaelämää vol. 2

Nyt tämä alkaa pahasti mennä suuntaan, jota kauhulla pelkäsin pari kuukautta sitten. Nimittäin pojan allergiat. Maissipuuro on edelleen ainut ruokavalioon saatu laajennus korvikkeen lisäksi.

Se päärynä taisi kaatua seuraavana päivänä sen jälkeen kun täällä kirjoittelin, että taitaa sopia. Pojalle nousi ihottumaa leukaan ja poskiin, puklaillu lisääntyi sen verran, että pyykkivuori oli lähteä hallinnasta. Lisäksi pissaaminen lisääntyi hurjasti. Vaippojen imuteho ei meinannut riittää. 

Päärynästä toivuttiin nelisen päivää ja viikonloppuna kokeiluun otettiin mustikka. Ensimmäisen päivän (1tl) yö oli levoton. Seuraavana päivänä sitten jo oksennettiinkin kaaressa. Lisäksi se pieni määrä mitä meni vatsaan asti tuli suoliston läpi sulamattomana. Siis täysin samanlaisena kuin oli mennyt sisällekin. Toinenkin yö meni levottomasti. Tosin eihän tässä voi olla varma valvottiko alaikenestä pilkistävä hammas vaiko vatsanväänteet. Helppoa hei. Joka tapauksessa ainakin vielä eilen vatsa toimi vilkkaammin ja ilmavaivoja oli normaalia enemmän.

Kävipä tässä taannoin niinkin, että tämä äiti unohti hetkeksi poikansa olevan allerginen. Lykkäsin pojan käteen porkkanatikun sen enempää ajattelematta, kun tuntui ikenet kutisevan. Hetken sitä imeskeli ja tuntu saavan suuhunsa hyvää makua. Eipä olisi kannattanut. Hetkeä myöhemmin oksenneltiin sen päivän ruokasaalis ulos. Ei siis varmaan kokeilla porkkanaakaan hetkeen. 

Täytyy kyllä sanoa, että on aika stressaavaa ja ahdistavaa. Sopivia ruoka-aineita pitäisi löytää, mutta uusien kokeilu on hermostuttavaa puuhaa. Se kokeilu kun vielä kestää aina viikon kerrallaan. Jos sopii niin viikko samaa, jollei niin tilanteen rauhoittaminen vie aina sen 3-4 päivää. Kunpa voisi ennalta tietää, että jokin sopii. Hieman jopa kateellisena tulee luettua muiden suunnillen samanikäisten vauvojen äitien juttuja soseiden syömisestä. Sitä vaan haetaan kaupasta purkki tai kokkaillaan jonkin vauvan ruokareseptin mukaan eri ruoka-aineita sekoittaen. Tuntuu omasta näkökulmastani todella höveliltä toiminnalta. Itse kykin sosepurkkien edessä silmät sirrillään lukemassa ainesosaluetteloita ja totean, että ei, sellaisia purkkeja, joissa olisi vain yhtä ruoka-ainetta ei ole tullut yhtään lisää sitten viime käynnin. Sitten tutkaillaan kotona nenä kiinni ruudussa, että mitä seuraavaksi uskaltaisi kokeilla. Suorastaan ikävää, että jokainen lapsi on näissäkin asioissa niin yksilö. Ei auta kokeilla samaa kaavaa kuin jokin toinen perhe samassa tilanteessa. Allergioissa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. 

Teff, amarantti, puolukka, mustaviinimarja, jamssi, mustajuuri, avokado, persimon, aprikoosi, kvinoa, ananaskirsikka...Vinkkejä, joita olen saanut muilta allergisten äideiltä. Puolia en ole edes itse maistanut. Jos kuitenkin seuraavaksi riisipuuro. Arvotaan tuolta listalta sitten sitä seuraava. Vaiko toisin päin. En tiedä. Toivutaan ensin mustikasta. 






sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Puuroa ja päärynää

Nyt se on sitten aloitettu! Nimittäin kiinteiden maistelu. Viikko sitten keiteltiin ensimmäiset puurot Risenta -maissijauhoista. Ensimmäiset syömiskerrat olivat melkoisen sottaisaa puuhaa. Puuroa päätyi enemmän muualle kuin suuhun. Yllättävän nopeasti poika kuitenkin tajusi suuhun lusikoitavan massan olevan ruokaa, joten se kannattaa nielaista. Tämän oivalluksen jälkeen syömiset ovat sujuneet oikein mallikkaasti. Poika on suorastaan täpinöissään lusikan lähestyessä suuta.

Kun pohjalla on jo yksi allergia on perusteltua aloittaa kiinteiden maistelu jo neljän kuukauden ikäisenä hitaasti ruoka-aineita lisäillen. Meidän kohdalla kiinteiden kimppuun patistaa myös korvikemaidon heikko menekki. Maitoa menee päivässä edelleen vain noin 700ml. Rohkeus ei ihan riittänyt aloittaa perinteisesti perunalla, vaan meillä edetään mahdollisimman allergianeutraaleilla ruoka-aineilla (jos sellaisia nyt edes on...). Nyt maissin rinnalla on maisteltu parin päivän ajan päärynää. Kumpikin tuntuu tällä hetkellä sopivan. Tosin pojan allergiaoireet ovat aina tulleet vasta 3-4. päivänä, joten päärynän kohdalla en uskalla vielä riemuita. Uusien ruoka-aineiden lisääminen tapahtuu joka tapauksessa tahdilla yksi uusi per viikko. Seuraavaksi suunnitteilla olisi lisätä jokin kasvis. Bataatti, kesäkurpitsa tai kukkakaali ovat tällä hetkellä mielessä pyöriviä vaihtoehtoja. Maissipuuron rinnalle olisi lähitulevaisuudessa ajatuksissa kokeilla myös Holle riisivelliä tai Muksun riisipuuroa.



sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Allergiaelämää

Maitoallergian toteamisesta on nyt kolme viikkoa ja ajattelinkin kirjoitella tämän hetken kuulumisia asian tiimoilta.

Altistuksen jälkeen muutama päivä kului kipeän ja itkuisen pojan kanssa. Särkylääkkeillä saatiin helpotettua raukan oloa edes hieman. Nuo päivät tuntuivat kestävän ikuisuuden. En ihan heti keksi mitään ahdistavampaa kuin kipeänä karjuva vauva. Onneksi nuo ajat ovat ainakin toistaiseksi takana päin.

Altistuksesta toipumisen jälkeen meillä on elelty varmaankin sellaista ihan "normaalia" vauva-arkea. Syödään, nukutaan, touhuillaan ja ränkätään kun siltä tuntuu. Kipuitkut ovat poissa ja suoliston toiminta rauhoittunut. Omat epätoivon tuntemuksenikin ovat pysyneet poissa jo hyvän tovin. Arki pyörii suht kivuttomasti. Tosin yöheräämiset näemmä tuottavat tuskaa aina, oli niitä sitten paljon tai vähän. Nykyisellään meillä heräillään syömään kahdesti yössä, ja se sängystä ylös nouseminen on tasan yhtä vaikeaa kuin silloinkin kun heräiltiin tunnin välein. Tosin väsymys on onneksi sentään huomattavasti vähäisempää.

Pari kiusaakin tähänkin aikaan on mahtunut. Ennen altistusta saatu rota -rokote vaivasi lähes kuukauden ajan antamisen jälkeen. Ei onneksi aiheuttanut kipuja, mutta melkoisen kakkavaippa rallin. Olen tosissani harkinnut, että ollaan ottamatta viimeinen tehoste. Sen verran pojan ruuansulatusta on jo härnätty, ja uskon, että kaksikin rokotetta antaa jonkinmoisen suojan tautia vastaan.

Jostain syystä tämän hetkinen korvike, Nutramigen, ei ole pojan mieleen. Tai ainakin syöminen on välillä kovin haastavaa. Korvikemäärät taitavat jäädä melkein päivittäin alle purkin suosituksen; 800-1000ml per päivä. Ehkä tästäkin syystä ruokailuvälit ovat yötä päivää 3 tuntia. Parin viikon päästä neuvolassa nähdään onko tällä ollut vaikutusta kasvuun. Omasta mielestäni poika kasvaa kohisten, joten tuskin suuremmasta energiavajeesta on kyse.

Viimeksi oman allergialääkärimme kanssa puhuessani hän suositti kokeilemaan maidonsakeuttajaa ruokailujen helpottamiseksi. Kokeiltiin Nutrilon Nutriton sakeuttajaa. Sillä ei saatu aikaiseksi kuin vatsaväänteitä ja ilmavaivoja. Nutriton sisältää johanneksen leipäpuuta, johon poika ilmeisesti reagoi. Johanneksen leipäpuu ja soija kulkevat ilmeisesti jokseenkin käsi kädessä, joten tietysti rakentelin päässäni kauhukuvia myös soija-allergiasta. Nähtäväksi jää.

Kiinteiden aloittaminen on pyörinyt mielessä kun korvikkeen syöminen tökkii. Ehkä otan asian puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä. Tosin luotto meidän neuvolaan allergialapsen asioissa on aika lähellä nollaa. Perus perunalla ei meillä ainakaan uskalleta aloittaa. Toiset suosivat mietoja hedelmäsoseita tai kesäkurpitsaa. Itse olen pyöritellyt mielessäni ajatusta riisi- tai maissivellin/puuron aloittamisesta. Nutramigen sisältää maissitärkkelystä, joten maissin luulisi olevan turvallinen vaihtoehto. Viikolla löysin kaupan hyllyltä Sinlac nimistä puuroa, joka on suunnattu nimenomaan allergisille vauvoille. Melkein jo innoistuin ostamaan, mutta sisällysluettelon johanneksen leipäpuu laimensi intoni. Onneksi maissivellin keittely itse ei varmasti ole kovinkaan hankalaa.

Kaiken kaikkiaan meidän elämä on nykyisellään mahdottoman paljon mukavampaa kuin jokin aika sitten. Vauva-arki alkaa tuntua jo aika siedettävältä :)